Se Häkitön Koirahoitola


Koiralinna

KOIRALINNA vuodesta 2005
Sivun alkuun /
Up
/
/
/
/
/
/

1. Aistien hurmaa

Kaikki tietävät, että koiran hajuaisti on moninkertaisesti parempi kuin ihmisen. Koira saattaa haistaa hajuja, joita me kaksijalkaiset emme kykene aistimaan alkuunkaan. Jotkin koirat pystyvät haistamaan seinän sisällä kasvavan homeen, tai iholta alkavan melanooman.

Koiran hajuaisti on jopa yli kaksi miljoonaa kertaa parempi kuin ihmisellä. Emme siis voi kuvitella lähimainkaan koiran kykyä arvioida ympäristöään ja kerätä tietoa hajuaistinsa avulla.

Ihmisellä hajun aistinsoluja on noin viisi miljoona, keskiverto-koiralla niitä on 200 miljoonaa. Koira pystyy erottelemaan yli 2000 erilaista hajua. Koiran hajumuisti on erinomainen.

Kaikkien koirien hajuaisti tosin ei ole yhtä hyvä. Rodun käyttötarkoituksen mukaan koiria on jalostettu erilaisiin tehtäviin, joista riippuen on jalostuksessa vahvistettu eri ominaisuuksien voimakkuutta. Esimerkkinä jäljestävien metsästyskoirien ominaisuudet.

On eittämättä selvää, että hajuaistin osuus koiran jokapäiväisessä elämässä muodostaa suuren osan sen kokemus- ja oppimispohjasta. Hajuaisti onkin koiran voimakkain aisti. Sairaudet ja lääkekuurit saattavat heikentää koiran hajuaistia väliaikaisesti.

Koiran toiseksi paras aisti on näköaisti. Myös tässä ilmenee rotukohtaisia eroja. Vinttikoirat saalistavat näköaistinsa avulla. Jäljestävät koirat hajuaistinsa.

Koiran näköaisti on heikompi kuin ihmisellä. Sitä voisi verrata hieman likinäköisen ihmisen näköön. Koira havaitsee parhaiten liikkuvat kohteet, muu kuva on hieman epätarkka. Koiraa pidetään ainakin osittain värisokeana. Arvellaan, että koira näkee värit suurin piirtein samoin kuin puna-vihersokea ihminen. Koiran näkökentässä näkyisi siis vain keltaista sinistä ja harmaata.
Sitä vastoin sen näkökenttä on laajempi kuin ihmisellä ja se näkee huomattavasti paremmin pimeässä.

Värien havaitsemista tärkeämmäksi koiralle onkin muodostunut kontrastin ja varsinkin liikkeen herkkä havainnointi. Voisi sanoa, että koira onkin erikoistunut liikkeiden havaitsemiseen ja niiden tulkintaan. Kaukaa toista koiraa tarkkaileva koira huomaa heti, kun liikkuva koira löytää jotakin mielenkiintoista kuten riistaeläimen jäljen. Innostuneen koiran liikkeet muuttuvat ja koira pystyy erottamaan sen kaukaakin.
Samalla lailla meitä päivästä toiseen puoliunessakin tarkkaileva kumppanimme erottaa välittömästi oman käytöksemme pienetkin muutokset.

Koiran kuuloaisti on erinomainen. Koira kuule kaikkein parhaiten korkeat äänet.

Vastoin monien ihmisten arveluja, luppakorvainen, korvissaankin paksua karvaa kasvattava rotu kuule yhtä hyvin kuin pystykorvainen.

Koira kuulee neljä kertaa paremmin kuin ihminen. Kun ihminen reagoi metrin päässä heinikossa rapistelevaan myyrään, koira kuulee sen neljän metrin päästä.

Koiran kyky paikallistaa äänen tarkka sijainti on myös paremmin kehittynyt kuin ihmisellä.

Jos koira siis metsälenkillä ei ole huomaavinaan kun huudat kovalla äänellä sitä palaamaan takaisin, ei kyse ole siitä, etteikö se kuulisi, vaan, siitä ettei se halua kuunnella.

Koiran tuntoaisti on jakautunut verrattaen epätasaisesti ympäri sen kehoa. Herkimmillään se on suussa, tassuissa ja kuonon seudulla. Vähiten tuntoa koiralla on selässään. Pennut varsinkin hahmottavat maailmaa suunsa avulla. Ne ottavat mielellään esineitä, luvattomiakin suuhunsa.

Koiran tuntoaisti on parempi kuin ihmisen.

Koiran tasapainoaisti on myös erinomainen. Koira kykenee nopeassakin vauhdissa, epätasaisessa maastossa pitämään helposti yllä tasapainoaan. Tasapainoa voi kehittää kiipeilyharjoituksilla, jotka kehittävät myös koiran keskittymiskykyä.

Koiran makuaisti on huomattavasti huonompi kuin ihmisellä.

Aivan kuten ihmisilläkin, koiran vanhetessa sen aistit alkavat menettää täyttä teräänsä. Haju- ja tuntoaistin heikkeneminen saattaa aiheuttaa ruokahalun huononemista vanhemmilla koirilla.

© Koiralinna


2. Aggressio


Mitä on aggressiivisuus ? Millainen koira on oikeasti aggressiivinen ? Missä kulkee leikkirähinän, varoittelun ja varsinaisen aggressiivisuuden raja ja miten sen voi huomata ? Mitä tehdä kohdatessaan aggressiivisen koiran tai tilanteen ?

Yhteiskuntamme on ihmisen hallitsema. Koiramme elävät täysin ihmisille muotoiltujen sääntöjen ympäröimänä ja ovat pakotetut sopeutumaan elämään ihmismaailmassa sen sääntöjen mukaan, toisin kuin monet muut lemmikkieläimet.

Koira on lajina erittäin selviytymiskelpoinen ja mukautuvainen. Se onkin suurin syy siihen, että koirasta on tullut niin tärkeä ja ihmismaailman kanssa niin kiinteästi tekemisissä oleva toinen laji. Koiran koulutettavuus on kaikkein tärkein arvo arvioidessa kykyä sopeutua ihmisyhteiskunnan jäseneksi. Harva voisi kuvitella uskaltavansa kävelyttää tanskandogin kokoista kissaa tai frettiä kadulla ilman pelkoa siitä, että jotakin painajaismaista tapahtuisi.

Koiran oppivaisuus on aivan omaa luokkaansa ja sen lajisyntyinen tarve miellyttää sitä, joka pitää siitä hyvää huolta, tekee siitä niin turvallisen ja luotettavan kumppanin, jonka uskallamme antaa olla osana yhteiskuntaamme.

Jonkin asteinen aggressiivisuus kuuluu luonnollisena osana koiraan kuin koiraan. Tehokkaalla poisehdollistamisella se saadaan tosin piilotettua usein niin tehokkaasti, että kotikoiran elämän varrella näkyviä aggression osoituksia ei tule eteen ollenkaan.

Kaikesta aggressiosta poisopettamisella on myös hintansa. Yhä useammin koirat eivät osaa luonnollisesti lukea toisiaan.

Koiran luonnolliseen elekieleen kuulu monenlaista joskus aggressiivisuuteenkin viittaavaa toimintaa. Kun koirat kohtaavat, ne saattavat nousta varpailleen uhittelemaan, nostaa karvoja pystyyn, murista ja tuijotella, irvistellä ja jopa näykkäistä, useimmiten ilmaa. Nämä kaikki ovat koirankielellä selkeitä yrityksiä saada toinen ymmärtämään, missä esimerkiksi peräpään haistelun raja menee. Normaalisti toinen koira ymmärtää viestin, perääntyy hieman ja antaa toisen vuorostaan ryhtyä haistelemaan itseään.

Tällainen käytös on täysin normaalia koirien kohdatessa toisensa, eikä ole mitään syytä kieltää koiria käyttäytymästä näin. Jos estämme kaiken ”varoittelun” koiran käytöksessä pelätessämme, että tilanne ajautuu tappeluun, otamme koiralta pois kielen, jolla se kommunikoi lajitovereidensa ja ihmisenkin kanssa, emmekä enää ymmärrä koiraamme ollenkaan.

Tällaiset uhittelut loppuvat yleensä lyhyeen ja toisiinsa tutustuminen muuttuu joko välinpitämättömyydeksi, jolloin kumpikin menee omiin puuhiinsa tai sitten alkaa iloinen leikki, nyt kun koirat tuntevat asemansa.

Ainoa, miten voimme edistää oman koiramme hyväksymisalttiutta vieraille koirille ja ihmisille, on totuttaa se näkemään meitä usein tekemisissä näiden kanssa niin, että koiralle on selvää, että se on kiistaton oikeutemme. Jos koira luottaa ihmiseensä auktoriteettina, myös pehmeä ja hyväksyvä puhe ja kehu kohtaamisen aikana auttaa.

Tappelu on yleensä vältettävissä jo etukäteen.

Koiria tarkkailtaessa on huomioitava lukevatko ne toisiaan, heiluvatko hännät ja onko jommankumman asenne liian päällekäyvä.

Varsinaiseen hyökkäykseen valmistautuva koira lopettaa hännän heilutuksen, aloittaa tiiviin tuijotuksen toisen silmiin ja nojaa uhkaillen varpaillaan eteenpäin paljastaen hampaansa muristen kumeasti ja pitkään. Normaalitilanteessa toinen koira hyväksyy toisen voimakkaat signaalit ja perääntyy.

Toisiaan uhkaavia koiria ei saa mennä koskemaan… Kosketus saattaa kannustaa koiran hyökkäämään ja pahentaa tilannetta. Mene mieluummin seisomaan rauhallisesti koirien väliin ja käytä ääntäsi rauhoittaaksesi koirat. Toinen keino on kävellä pois paikalta teeskennellen huomion kiinnittämistä johonkin paljon mielenkiintoisempaan.

Pysyttele rauhallisena ja osoita selkeästi hallitsevasi tilanteen. Huutaminen, koskeminen ja käsien heiluttelu saattaa vain kiihdyttää koiria entisestään. Muista, että rauhallinen ja selkeä auktoriteetti toimii parhaiten.

Tiukasti hihnoissaan kiinni olevat koirat osoittavat herkemmin aggressiivisuutta kuin vapaana olevat, koska kokevat olevansa sidottuina rajoitettuun liikkumasäteeseen, eivätkä pysty elehtimään täysin vapautuneesti. Usein koira tulkitsee myös kireän hihnan kautta ihmisensä epävarmuuden ja hermostuneisuuden, jolloin se itsekin kokee tarpeen reagoida niin.

Aggressiivisia ja puruherkkiä koiria löytyy jokaisesta rodusta. Enemmän kuin koiran rotu, aggressio- ja puremisalttiuden esiintymiseen vaikuttaa koiran epävarmuus itsestään ja stressinsietokyvyn mataluus.

© Koiralinna



3. Kuinka kuljet hihnassa ?


Koiralinnan hoidon yhteyteen koulutustuen ottajat pyytävät kaikkein useimmin apua hihnassa liikkumisongelmiin. Ongelma on siis varsin yleinen.

Harvalla koiralla on alati vapaana kulkemisen mahdollisuus. Suurimmalla osalla arkirutiini koostu vain ja ainoastaan hihnalenkeistä.
Taluttimessa ulkoilu voi olla mukavaa ja miellyttävää sekä koiralla että isännälle, tai sitten ei sinne päinkään.
Taluttimen päässä riekkuva ja täysin omia etujaan ajava koiruus voi muodostua suorastaan painajaiseksi omistajalle.

Kenen on vika ? Onko koira mahdoton ja luupäinen viettiensä orja ? Olisiko omistajan pitänyt kouluttaa koiransa pennusta saakka paremmin ? Tai onko omistaja ylipäätään kykenevä kouluttamaan ? Olisiko fleksihihna pitänyt jättää kaupan hyllylle silloin aikanaan… Niinpä niin, fleksiäkin jotkut syyttävät kovaan ääneen, vaikka vika on pääasiassa siinä, miten ja mihin sitä käytetään.

Ymmärtääksemme koiran tarvetta vetää ja kiskoa voimme tutustua koiran tapaan kokea asioita ja tarkastella sitä tapaa, miten itse ulkoilutamma koiraamme.

Koiran perustarpeisiin kuuluu kerätä tietoa ympäristöstä tutkimalla sen hajuja ja makuja. Tutut tuoksut koira käsittelee aivoissaan nopeasti ja vaivatta. Ne eivät juuri tuota päänvaivaa. Haastellisempia ovatkin kaikki uudet, oudot hajut ja hajut, jotka ovat koiran kokemuksen perusteella saaneet laukaistua metsästysviestin ja johtaneet kiivaaseen jäljestämiseen ja ehkä takaa-ajoonkin, tai muuten johtaneet koiralle miellyttävään tapahtumaan.

Luonnollisesti rotujen välillä on aikamoisia eroja siinä, miten esimerkiksi riistan jälkien aistiminen saa koiran reagoimaan.
Metsästysviettiset koirat reagoivat voimakkaimmin, kun taas seurakoirat eivät välttämättä ollenkaan.

Tarjoammeko itse koiralle tarpeeksi lajinomaista toimintaa ? Erilaisia ympäristöjä, vapaana juoksemista ?

Saako koira tarpeeksi hajulenkkejä ?

Koiran kanssa pihalla leikkiminen ja touhuaminen ei vedä koskaan vertoja tuoreiden, uusien hajujen maailmaan, joka odottaa ulkoportin tai oven takana ja jonne hinku on kova. Koira voi olla muuten tottelevainen ja omistajaa mielellään miellyttävä kaveri, mutta lenkillä vetää kuin höyryjuna.

Koiran opettaminen olemaan vetämättä onkin yksi haastavimpia ja kärsivällisyyttä kovimmin koettelevia harjoituksia.

Koira vetää :

- Koska sen on saatava tyydytettyä tiedontarpeensa, ts. sen on päästävä lukemaan luonnon viestejä tienvierustoilta. Muiden koirien jättämät hajuviestit ja niiden nuuskinta saavat koiran myös virtsaamaan ja ulostamaan herkemmin.

- Koska se kuvittelee sen olevan jollei nyt ainoan, niin ainakin nopeimman keinon päästä eteenpäin seuraavalle mielenkiintoiselle hajuasemalle.

- Koska se kokee olevansa sellaisessa asemassa laumassaan, että sen on ehdittävä ensin tarkastamaan kaikki tielle sattuva. Koira on päättänyt olla se, joka ottaa ensikontaktin kaikkeen ja joko hyväksyy tai ei hyväksy. Omistajasta viis.

Kaikkein luonnollisinta koiralle olisi olla vapaana. Näin se saisi omaan tahtiin tutkia ympäristöään ilman, että omistaja kiireisenä nypyttelisi ja hoputtelisi, mutta kuitenkin se voisi ja luultavimmin seuraisikin isäntäänsä tämän valitsemaan suuntaan. Valitettavasti tällainen vapaus on nykyään harvinaislaatuista herkkua, jonka koira pääsee kokemaan vain ajoittain. Nämä vapauden hetket ovat kuitenkin koiralle niitä sen tärkeimpiä hetkiä.

Fleksillä voi antaa kontrolloidun korvikevapauden tunteen. Toisaalta, jos koira oppii vetämään fleksin täyteen kireyteen ja pitää sen jatkuvasti pingoitettuna, ei olo ole sen mukavampaa, kuin tavallisessakaan taluttimessa.

Koiran opettaminen kulkemaan hihnassa vetämättä on erittäin pitkäsyistä puuhaa. Kiireessä koiraansa pikaisesti puiston ympäri hopuuttavan on turha haaveilla minkäänlaisesta edistyksestä. Jos koiran haluaa tosissaan oppivan tapoja, on otettava jostakin aikaa.

Opetusmenetelmiä on monia. Jotkut kiskovat ja karjuvat, jotkut lahjovat nameilla. Koska tarkoituksena ei ole kouluttaa koirasta alikersanttia, eikä säikäyttää mehuja irti, käytämme motivointia mieluummin ja olemme tyytyväisiä kaikkeen pieneenkin edistykseen suorituksessa. Koska työssäkäyvän ihmisen arkeen ei välttämättä mahdu kokopäiväistä koirankoulutusta, ehdotamme seuraavaa :

Varaudu kahdella eri hihnalla. Kaikkein mieluiten fleksillä ja tavallisella taluttimella.
Käytä fleksiä aina kun haluat antaa koiran mennä vapaammin tai sinulla on kiire ja tavallista talutinta, kun pidät opetustuokion.
Näin koira oppii yhdistämään erilaisen hihnan erilaisen toiminnan odotukseen.

Tämä onnistuu vain, jos ehdottomasti vaihdat hihnan AINA kun toiminta muuttuu. Taluttimessa kuljettaessa sinun on vaadittava koiralta malttia ja osoitettava sille, ettei se pääse sen nopeammin päämääräänsä vetämällä ja riekkumalla.

Tämä tapahtuu joko pysähtymällä kuin seinään, välittömänä reaktiona hihnan kiristymisestä. Älä anna tuumaakaan lisää hihnaa.

Normaalisti koira joko nojaa kaikin voimin hihnaan saadakseen kuononsa ojan varteen hajujen luo, tai sitten pysähtyy hämillään, katsoo ehkä sinua, ehkä jopa astuu askeleen taaksepäin.

Pidä hihna ehdottoman samanasentoisena, vaikka pitäen kätesi kiinni vartalossasi. Hyvä idea on myös vyöttää hihna jo valmiiksi vyötärön ympärille, jolloin et vahingossakaan ojenna lisätilaa vedolle.

Jos koira katsoo sinua, tai tulee luoksesi, kehu sitä. Tai jos se peruuttaa.

Jos koira on oikein hankala tapaus, jo se, että koira nostaa kuononsa maasta, saattaa olla kehumisen arvoinen asia. Kaikki koiran toiminta, joka viittaa sen mielenkiinnon herpaantumiseen ja keskittymiseen sinuun, on edistymistä.

Alussa pysähtelet noin viiden sekunnin välein. Aivan. Et millään voi vetää koko lenkkiä sellaista vauhtia. Se ei onneksi ole tarkoituskaan. Treenaa muutama minuutti kerrallaan ja vaihda fleksiin ja anna koiran kulkea vapaammin. Muista kuitenkin toistaa opetustuokio usean kerran lenkin aikana.

Toinen tapa on täyskäännös. Voimakas reaktio koiran vetoon, ympäri ohjaus ja suunnan vaihto.

Kun koira vahingossa tai oma-aloitteisesti kävelee hetkenkin kauniisti ja vetämättä, palkitse ja kehu parhaasi mukaan.

Myöhemmin voit käyttää talutinta esimerkiksi kaupunki-ympäristössä ja fleksiä vapaalenkeillä.

© Koiralinna






4. Valeraskaus


Nartun kiiman aiheuttama hormonimyräkkä saattaa astuttamattomallakin nartulla aiheuttaa pentujen saantiin liittyviä oireita. Koira oireilee 60-70 vrk juoksun parhaimmista päivistä, eli juuri silloin kuin sen kuuluisikin astutettuna penikoida. Jos oireilu alkaa tästä poikkeavana ajankohtana, eikä koiran elämässä ole tapahtunut valeraskautta stimuloivia tapahtumia, kuten saman perheen toisen nartun penikointia tai uuden koiranpennun saapumista perheeseen, on koira syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Kyseessä saattaa olla märkäkohtu, joka hoitamattomana johtaa koiran menehtymiseen.

Koirien villien sukulaisten vapaana elävissä laumoissa vain alfanaarailla on oikeus paritella ja saada pentuja. Siitä huolimatta yhteistyössä johtajanaaraan kanssa laumasisaret hoitavat ja myös imettävät johtajanaaraan pentuja valeraskauden nostattaman maidon ja hoivaamistarpeen turvin. Valeraskaus onkin normaali tila ei-alfanartun elämisen kaaressa. Sen tarkoituksena alkujaan oli taata pentueen paras mahdollinen selviytyminen luonnon olosuhteissa.

Kotikoira ei koskaan saisi olla johtajan asemassa ja näin ollen valeraskaus on ihmislaumassa elävien narttujen tuiki tavallinen vaiva, ei kuitenkaan kaikkien.

Valeraskauden oireet ; pesäntekeminen ja valepentujen joskus erittäin aggressiivinenkin suojeleminen saattaa kuitenkin kotiolosuhteissa saada epämiellyttävän voimakkaat piirteet.

Narttu on stressaantunut levoton, vihainen ja viettää tuntikausia nuoleskellen ”pennuiksi” valitsemiaan esineitä, kuten leluja tai purkkeja. Jos nartun erottaa ”pesueestaan” saattaa se saada ahdistuskohtauksen. Narttu saattaa olla erityisen hellyydenkipeä. Narttu vinkuu ja läähättää, on kaikin tavoin levoton ja tyytymättömän oloinen. Pahimmillaan valeraskaana oleva narttu ”synnyttää” eli saa oikeita polttoja ja tuottaa maitoa. Maidontuotanto voi olla melko runsastakin. Ruokahalu voi muuttua moninkertaiseksi koiran syödessä kuten oikeasti viimeisillään oleva tai juuri synnyttänyt narttukoira tekisi. Toisaalta koira voi myös vältellä syömistä keskittyessään hoitamaan ”pesuettaan”.

Valeraskauden oireiden voimakkuus vaihtelee samallakin yksilöllä kierroittain. Jos oireet ovat melko lieviä, ne eivät juuri vaadi hoitoa, vaan on koetettava lievittää nartun hoivapakkoa poistamalla valepennuiksi mahdollisesti joutuvat esineet nartun ulottumattomiin ja tarjottava nartulla muuta ajateltavaa, kuten aktiivinen lenkittäminen, leikkiminen, jäljestäminen… Mitä tahansa, mikä saa nartun innostumaan ja unohtamaan ”pesueensa”. Ruokaa tankkaavan nartun syömistä olisi rajoitettava ja kovasti maitoa erittävän nartun juomistakin voi rajoittaa, jos koira on muuten terve ja hyväkuntoinen. Runsas juominen kiihdyttää maidontuotantoa. Jos nisät ovat täynnä maitoa, voi niitä hautoa kylmään veteen kastetulla pyyhkeellä, tai uittaa koiraa viileässä vedessä. Älä missään tapauksessa koeta lypsää maitoa, näin vain kiihdytät maidontuotantoa ja pitkität valeraskauden kestoa.

Valeraskaus kestää viikosta kuuteen viikkoon.

Jos oireet ovat erittäin voimakkaat, voi eläinlääkäriltä kysellä hormonaalista apua. Saatavilla on tuotteita, jotka pysäyttävät valeraskauden.

Keskiarvoinen kiimankierto nartulla on noin 6kk, jolloin nartulle tulisi juoksu ja mahdollinen valeraskaus kaksi kertaa vuodessa. Tästä löytyy poikkeamia suuntaan ja toiseen. Toisille nartuille kiima tulee vain kerran vuodessa, joillekin kolme, jopa neljä kertaa. Jos tiheäkiimainen narttu saa joka kerran valeraskauden, ei koiralla ole paljonkaan ”normaalia” koiranelämää elettävänään. Kun vielä muistamme, että nartuilla juoksut eivät suinkaan lopu hedelmällisimpien vuosien jälkeen, vaan jatkuvat hamaan vanhuuteen asti, voimme vain kuvitella valeraskauteen taipuvaisen, tiheäjuoksuisen nartun elämän laatua ja sen stressaavuutta.

Jos valeraskaudet ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus nartun elämässä, ja ovat oireistoiltaan voimakkaita, olisi parasta nartulle miettiä sen steriloimista. Steriloiminen tulisi tehdä vähintään 2,5 kk juoksun alkamisesta. Liian nopeasti juoksujen jälkeen suoritettu sterilointi saattaa aiheuttaa valeraskausoireiden jonkinasteisen pysyvyyden nartun käytöksessä. Joskus harvoin myös steriloidut nartut voivat siis saada valeraskausoireita.

Vastoin yleisestikin luultua käsitystä, nartun pennutus ei helpota valeraskauteen taipuvaisen nartun oireilemista vaan kokemus oikeista pennuista, hoivaaminen ja imettäminen saattavat jopa pahentaa sitä tai laukaista sen ennen oireettomassa nartussa.

© Koiralinna








5. Osaako koirani rentoutua ?


Onko koirasi muun perheen elämisen rytmissä jouhevasti mukana elävä perheenjäsen, joka on lähes ongelmaton ja tuntuu tyytyväiseltä sille tarjottuun rooliin ? Et osaa nimetä mitään, minkä toivoisit erilaiseksi koirassasi ?

Jos näin on, on koirasi luultavasti itsevarma ja rentoutumaan kykenevä yksilö, jonka opettaminen sellaiseksi on sujunut lähes huomaamatta.

Jos koirassasi kuitenkin on useita ongelmaksi luokittelemiasi piirteitä, etkä koe koiran olevan täysin housuissaan, voi ongelmana olla kykenemättömyys rentoutumiseen.

Joskus on vaikeaa erottaa, mikä koiran käyttäytymisessä on iloista leikkimielisyyttä ja mikä menee sen ylitse ja muuttuu fanaattiseksi sijaiskäyttäytymiseksi.

Moni koira rakastaa esimerkiksi toisten koirien kanssa riehumista tai pallo-/kepin noutoleikkejä. Tällaiset leikit ovatkin loistava tilaisuus monipuoliseen liikuntaan, mutta jos koira haluaa tehdä vain sitä ja jatkaisi iäisyyden, osaamatta lopettaa, kyllästymättä, on kyseessä luultavasti stressilähtöinen ongelmakäyttäytyminen. Tällaisen koiran kohdalla kyseiset leikit vain pahentavat koiran innostustilaa, lisäävät stressiä ja estävät koiraa rentoutumasta ja lepäämästä.

Tällainen koira saattaa sisätiloissakin etsiä jatkuvasti jotakin tekemistä, seuraa omistajaa kaikkialle odottaen jotakin tapahtuvaksi, eikä malta nukkua ja levätä, vaan tarkkailee herkeämättä omistajaansa. Jos omistaja katsoo koiraa usein, juttelee tälle aina kun koira osoittaa kiinnostusta tai vielä pahempaa, keksii koiralle leikkejä ja puuhaa aina kun koira niitä vaatii, ei koira kykene kunnolla nollaantumaan kyetäkseen lepäämään ja todella rentoutumaan. Koira kuitenkin tarvitsee leponsa. Jatkuva tarkkaavaisena ja aktiivisena olo rassaa todella koiraa kuin koiraa. Jatkuvassa viretilassa stressaava koira mitä todennäköisemmin kehittää ajan myötä yhä pahenevia ei haluttuja käyttäytymismuotoja mm. aggressiivisuutta.

Koeta pitää sisätilat riehuvapaina. Älä huomioi koiraa, vaikka se pyytäisikin huomiota. Osoita selkeästi, että osa päivästä on täynnä tylsyyttä ja tarjoa mahdollisuus mitääntekemättömyyteen.

Vältä liian aktiivista toimintaa ja keskity enemmän aivoja stimuloivaan leikkiin, kuten naminetsintään. Vaihtele runsaasti koiran ulkoilutusreittejä. Uudet maastot, erilaiset hankalammat reitit ja tuoksut laittavat koiran aivot työskentelemään. Mitä enemmän koira työskentelee aivoillaan, sitä enemmän se kuluttaa toimintakapasiteettiaan ja luo tietä rentoutumiselle.

© Koiralinna






6. Miten lähestyä koiraa


Onko sinulle koirinesi tullut vastaan tilannetta, joissa ihminen lupaa kysymättä tulee ja alkaa silittää koiraasi ? Usein tämä tapahtuu seisten, koiran päälle kumartuneena ja koko kämmen suoraan koiran päälakea painaen, vaikka koira näyttää kaikkea muuta kuin ilahtuneelta.

Moni ihmiselle ystävällinen ele on koiralle uhkaava. Koira kokee suuren hahmon edessään pelottavaksi, päähän koskemisen alistavaksi ja möreät maanittelut aggression purkaukseksi.

Jopa koiranomistajat eivät aina tunnu olevan tietoisia, miten vierasta koiraa kuuluisi lähestyä. Lapset pitäisi jo pienenä opettaa ymmärtämään, ettei koira ajattele ja reagoi samalla tavalla kuin ihminen. Kun lapsi opetetaan pienestä pitäen käyttäytymään oikein vieraan koiran kohdatessaan, vältyttäisiin monelta koirapelolta ja tapaturmaltakin. Opetetaanhan lapset ylittämään teitäkin.

Koiraa lähestyvän ohjeet:

- Kysy aina omistajalta lupa koiran koskettelemiseen. Omistaja on aina paras asiantuntija koiransa sietokyvyn ja luonteen suhteen. Kuuntele omistajan ohjeita siitä, miten pitää silittää ja mistä kohtaa.

- Parasta on, ettet mene koiraan ihan kiinni, vaan että koira saa ottaa pari askelta ja tulla haistelemaan sinua.

- Älä mene silittämään nukkuvaa koiraa. Koiraa saattaa vaistomaisesti puolustautua tietämättä edes mikä sitä kosketti.

- Liiku rauhallisesti, ääntä korottamatta.

- Älä halaa koiraa tai työnnä päätäsi kiinni koiraan. Koiramaailmassa näin intiimi kontakti vieraiden kesken syntyy vain tappeluissa.

- Varmista, että koira näkee ja kuule sinut, eikä ylläty tulostasi.

- Lähesty koiraa aina rauhallisesti ja hitaasti, mielellään pehmoisesti jutellen. Äänestäsi ja eleistäsi koira lukee sinun olevan ystävällisen. Jos pelkäät, älä silitä vierasta koiraa !

- Älä tuijota vierasta koiraa silmiin kun lähestyt sitä. Katsele mieluummin sen ohitse tai tassuihin. Silmiintuijotus on useille koirille uhkaava ele.

- Älä kumarru koiran ylitse, vaan kyykisty sen eteen tai viereen ja anna haistella kättäsi ensin. Kun koira on haistellut kättäsi ja katsoo kasvoihisi, voit silittää.

- Älä silitä päälaelta, joka on alistamisen merkki, vaan poskilta ja korvien sivuilta.

- Älä puhu möreällä äänellä, äläkä matki haukkumista tai murinaa vaan puhu kuin puhuisit vauvalle.

- Älä koskaan mene silittämään yksin jätettyä koiraa.

- Älä lähesty murisevaa koiraa.

- Anna lapsellesi ohjeet, ennen kuin päästät tätä silittämään vierasta koiraa.

Koiran omistajan ohjeet :

- Jos olet epävarma koirastasi, tai sinua hermostuttaa silittäjän ilmaantuminen, älä anna lupaa koskea koiraan.

- Ohjaa silittelijää selkeillä ohjeilla, esim. ”Mene kyykkyyn, hyvä ! Anna haistella kättä, noin, nyt voit silittää kaulalta.”

- Juttele myös koirallesi rauhallisesti, jotta koirasi tietää että johtaja on rauhallinen, eikä tilanteessa ole mitään epäilyttävää.

- Kiitä koiraasi hyvästä suorituksesta.

- Vie koiraasi paikkoihin, joissa on ihmisiä ja varsinkin lapsia ja kannusta koiraasi rauhallisuuteen näissä tilanteissa.

© Koiralinna







7. Lapsi ja koira


Koiran ja lapsen suhde parhaimmillaan on syvää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, kiintymystä ja molemminpuolista iloa ja ystävyyttä. Koiratoverin kanssa kasvava lapsi oppii kantamaan vastuuta, kunnioittamaan ja ymmärtämään lajien välistä erilaisuutta.

Muistot, jotka lapsuudenajan koiraystävästä jäävät, ovat elinikäiset. Niitä muistellaan aikuisenakin ja usein se lapsuuden tärkeän ajanjakson kasvinkumppani jää mieleen täydellisenä, kaikkein parhaimpana koirana, jonkalaista ei tule enää koskaan olemaan.

Koiraa ei saisi koskaan hankkia pelkästään lapsen halua tyydyttämään. Koiran vaatima vastuu tulisi aina olla aikuisen harteilla. Lapsi ei ole yksinään kykenevä sitoutumaan koiranomistamisen mukanaan tuomiin vastuukysymyksiin. Lapsi ei myöskään ole kykeneväinen valitsemaan sopivaa rotua. Aikuinenkaan ei saisi koskaan valita rotua vain ulkonäkömieltymysten mukaan, vaan huomioon tulisi ottaa ennen kaikkea koirarodun käyttötarkoitus, joka pitkälti säätelee koiran käyttäytymisen kehittymistä.

Lapsiperheeseen, varsinkin ensimmäiseksi koiraksi olisi hyvä ottaa pentu, koska aikuisen, uutta kotia etsivän koiran taustassa saattaa piillä ongelmia, joista entinen omistaja on vaiennut. Pennusta saakka taloudessa kasvavasta koirasta saa parhaiten perheen omia tarpeita ymmärtävän ja arkirytmin omaksuvan lemmikin.

Pennun ja lapsen suhteen kehittyminen riippuu aikuisten panoksesta. Lapselle olisi syytä selvittää pelisäännöt jo ennen pennun hankkimista.

Kun lapsi alusta saakka opetetaan käsittelemään kunnioittaen pentua ja hyväksymään se tosiasia, että pentu ei ole tasavertainen ja ihmismäisiin leikkeihin kykenevä toveri, vaan omanlaisensa leikkityylin omaava ja omia tarpeitaan vaativa eläin, yhteiselosta on mahdollista saada mitä parhain.

Lapsi ei saa koskaan kiusata koiraa, eikä koira myöskään lasta.

Lapsi on saatava ymmärtämään, että koira on elävä olento, joka kaipaa yhtä lailla oikeudenmukaista kohtelua kuin lapsi itsekin.

Lapselle on näytettävä, että on asioita, joita hänellä ei ole oikeutta tehdä koiralle, ja koiralle vastaavasti osoitettava, että lapsikin on kunnioituksen arvoinen.

Lapsen tai koiran totuttaminen oikeaan käyttäytymiseen on pitkälti hyvin saman tyyppistä. Kumpaakin on kannustettava ja ohjattava oikeanlaiseen toimintatapaan, jätettävä vähälle huomiolle epäonnistumiset ja vuolaasti kehuttava onnistumisista.

Jos lapsi siis käsittelee koira liian rajuin ottein, olisi aikuisen selitettävä lapselle, miksi näin ei saa tehdä ja näytettävä lapselle oikeat otteet. Silitystä korvan takaa korvasta kiskomisen sijaan.

Tämän jälkeen olisi lapselle annettava mahdollisuus osoittaa kykeneväisyytensä toivottuun toimintaan ja tässä onnistuessaan saada aikuiselta kehuja. Aivan kuten olisi tehtävä koirankin kohdalla. Esim. Koira tarttuu jatkuvasti lapsen käteen hampaillaan. Koiralle älähdetään kieltävästi ja tarjotaan sallittua pureskeltavaa, esim vinkulelua tai puruluuta.

Kun koira puree tätä sallittua esinettä, kehutaan koiraa iloisella äänellä. Niin lapsen kuin koirankin kohdalla harjoitus ja toistojen määrä tekee mestarin. Mitään ei voi saavuttaa yhden kerran yrityksellä.

Koiralle olisi myös selkeästi osoitettava sen koiran paikka perheen sisällä. Riehakkaan ja rajun koiran ja lapsen yhteiselosta saadaan miellyttävä, jos koira tietää paikkansa.

Jos koira hyppii ja riehuu lapsen ympärillä, olisi aikuisen työnnettävä itsensä väliin ja kielteisen sävyisillä äänillä saatava koira pois lapsen kimpusta.

Tämän jälkeen olisi jätettävä koira vaille huomiota ja otettava kontakti vasta kun tämä rauhoittuu.

Vaikka kuinka hienosti olisit saanut lapsi-koira-parin kotonasi toimimaan, älä jätä vastuuta koirasta lapsen harteille. Koira on aina koira ja lapsi on aina lapsi. Sinun kanssa tottelevainen koira ei sitä välttämättä ole lapsen käsittelyssä. Suuri osa koirapuremista on tutun, peruskiltin koiran aiheuttama.

© Koiralinna






8. Koiran aktivointi


Koiran aktivointi. Mitä se on ? Tarvitsevatko kaikki koirat sitä ?

Suuri osa meistä koiranomistajista ei jaksa harrastaa koiransa kanssa paljon muuta kuin lenkkejä ja paijauksia.

Jos koira näillä eväillä pysyy tyytyväisenä ja ongelmattomana, hyvä niin, mutta monille koirille tämä ei riitä. Ok, viedään koiruli sitten riehumaan kavereiden kanssa, se ainakin aktivoi ja väsyttää. Väärin ”Riehuminen kyllä aktivoi koiraa fyysisesti, mutta saattaa samalla nostaa kierrostasoa pitkäksi aikaa ja stressata koiraa purkamaan noussutta viretilaansa johonkin muuhun, usein luvattomaan harrastukseen.

Riehumisen vastapainona on koiralle tarjottava myös rauhoittavaa tekemistä.

Koiran oikea aktivointi tarkoittaa koiran motivointia käyttämään aivojaan erilaisten pulmienratkaisu- ja aisteja stimuloivien tehtävien ratkaisemiseksi.

Koiran älykkyyttä motivoivat tehtävät rauhoittavat koiraa ja kehittävät sen keskittymiskykyä.

Koulutuskin on aktivointia. Koulutustilanteiussa koira joutuu käyttämään muistiaan ja päättelykykyään kyetäkseen vastaamaan ohjaajan vaatimuksiin. Jos koiran koulutus on kovin käskytysluonteista, se ei kuitenkaan rauhoita koiraa samalla tavalla kuin leikinomainen, koiran omaan hoksauskykyyn perustuva aktivointi.

Koiran aktivointia on esimerkiksi temppujen opettaminen koiran omaan aloitekykyyn perustuen. Luodaan tilanne, joka kannustaa koiraa yrittämään ratkaista se, yleensä makupalan tai lelun avulla, ja palkitaan koira, kun se onnistuu halutussa tehtävässä.

Esimerkkinä :

Koira halutaan kierimään. Otetaan makupala, annetaan koiran haistaa sitä, suljetaan se käteen ja liikutetaan kättä ensin maata vasten saadaksemme koiran seuramaan käden liikettä ja kierähtämään ympäri. Käskysanoja ei sanota. Annetaan koiran itse päätellä, mitä sen odotetaan tekevän. Kun koira onnistuu, edes vähän, se palkitaan ja vaaditaan seuraavalla kerralla hiukan pidemmälle toteutettu kierähtäminen. Kun kierähtäminen onnistuu, saa käskysanan sanoa.

Samankaltaisia pikku temppu- ja voi opettaa koiralle useita.

Koskettamaan esineitä, tanssimaan takajalkojen varassa tai mitä vain, mihin koira fyysisesti kykenee.

Toinen tärkeä aktivointisara on nenätyöskentely. Koiraa motivoidaan käyttämään hajuaistiaan. Esimerkiksi piilotetaan makupaloja ensin yksinkertaisiin paikkoihin. Tuodaan koira huoneeseen ja houkutellaan etsimään herkku. Makupalan kanssa voi luoda myös hajujälkiä, vetämällä sitä lattia vasten, jolloin koiran etsintä helpottuu. Asteittain vaikeutetaan paikkoja, joihin piilotetaan.

Sama pätee ulkona. Hajujälkeä voi vaikeuttaa tekemällä mutkia.

Avustajan kanssa voi harrastaa myös piilosilla oloa. Avustaja pitää koiraa kiinni kun itse juokset pois koiran näkyvistä ja piiloudut jonkin esteen taakse. Koira päästetään irti ja se saa etsiä sinut.

Koiraa voi myös aktivoida tasapainoiluilla kivien ja kantojen penkkien tai betoniporsaiden päällä kävelyllä, tai alitse ryömimällä.

Kaikki tavanomaisesta rutiinista poikkeava, keskittymistä vaativa toiminta voidaan lukea jonkinasteiseksi aktivoinniksi. Tärkeää on koiran oma panostaminen toimintaan. Koiraa houkutellaan ja motivoidaan esimerkiksi herkkupaloilla tai muulla, mikä kiinnostaa koiraa.

Älä koskaan pakota.

© Koiralinna





9. Järkevä johtaja


Koira on laumaeläin. Terveen lauman rakenteeseen kuuluu yksi kyseenalaistamaton johtaja ja yksi tai useampi eriarvoisessa asemassa oleva lauman jäsen.

Kotikoiran lauman muodostaa omistaja perheineen. Huolimatta erilaisuudestamme, koira on kehityksensä saatossa sopeutunut paikkaansa ihmisten muodostamassa laumassa.

Koiran paikka laumassa on aina alimpana. Saattaa kuulostaa ikävältä paikalta, mutta järkevän johtajan johtamassa laumassa alimpana olo saattaa olla se paras paikka, kuten kotikoiralle useimmiten onkin.

Johtaja tekee päätökset koiran puolesta, ohjaa ja osoittaa rajat. Johtaja vaatii ja antaa alaisilleen tehtäviä ja palkitsee, osoittaen näin kunkin lauman jäsenen olevan tärkeä juuri omalla paikallaan arvoasteikossa.

Järkevä johtaja on oikeudenmukainen, pitkäjännitteinen ja kykenevä tyydyttämään laumansa tarpeet kunkin vaatimalla tavalla. Koiralle tämä merkitsee paitsi ravinnon- ja liikunnantarpeen tyydyttämistä, myös hellyyttä, ja virikkeellistä toimintaa, kunkin yksilön tarpeiden mukaan.

Koulutus on tärkeä osa koiran elämää. Koulutuksella johtaja saa vahvistettua omaa asemaansa myönteisellä tavalla ja samalla koira saa mielekästä tekemistä, tilaisuuden käyttää aivojaan ja ennen kaikkea tilaisuuden saada johtajansa hyväksyntää ja palkitsemista.

Jokainen koira haluaa perimmältään olla koiran roolissaan. Johtajan palveleminen ja tälle tyydytyksen tuottamisen alttius on jokaisessa koirassa. Sen voimakkuus riippuu paljolti koiran rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta.

Palveluskoirarodut ovat miellyttämishaluisempia, kuin seurakoirat. Näin ollen ne ovat myös usein helpompia kouluttaa ja niiden koulutuksessa kyetään etenemään pidemmälle.

Jos johtaja jostakin syystä on heikko, välinpitämätön, väkivaltainen tai epäjohdonmukainen, jolloin koiran on vaikea ymmärtää johtajansa vaatimuksia, saattaa koira päättää ottaa johtajuuden omiin käpäliinsä.

Tällaisen koiran käyttäytyminen voi minimissään ilmetä remmirähinöintinä ja pienenä omapäisyytenä, pahimmillaan se saattaa johtaa aggressiivisuuteen omaa laumaa, jopa omaa laumanjohtajaa kohtaan.

Olisikin ehdottomasti puututtava vahvistamaan ihmisen johtajuutta jo pienten ongelmien ilmetessä, tai ennen niitä.

© Koiralinna





10. Lihava koira


Ylipainoinen koira altistuu diabetekselle, iho-ongelmille, kasvaimille, nivel- ja selkävioille, sydän- ja hengitystieongelmille sekä maksantoimintahäiriöille.

Nämä ovat yleisimmät koiran ylipainoon kytkeytyvät ongelmat.

Erään arvion mukaan noin neljäsosa omistamistamme koirista on liian lihavia. Hellittelemme ja annamme kenties herkkuja sen varjolla, että itsekin niitä syömme, ruokimme koiraa liian tuhdisti sen saamaan liikuntaan verrattuna, koska raukalla tuntuu olevan niin kova nälkä. Tosiasiassa ruualle perso koira tuijottelee sinua ja varsinkin syömisiäsi nälkiintynyt ilme naamallaan, vaikka se saisi kuinka paljon syötävää kuppiinsa.

Jotkut mittaavat tunnontarkasti muonapussiin merkityn desimäärän per koirakilo, vaikka koira olisi selkeästi ylipainoinen. Koiranruokien valmistajien antamat suositukset päiväannoksiksi ovat tosissaan suosituksia, viitteitä, jotka eivät ole tarkoitettu orjallisesti noudatettaviksi.

Koirat ovat yksilöitä myös aineenvaihduntansa suhteen. Toisilla herkempi stressitaso verottaa kaloreita ja koira pysyy hoikkana vaikka kuinka tuplaisi annoksia, toisilla ruuan imeytyminen ei ole yhtä täydellistä kuin keskivertokoiralla ja koira pysyy hoikkana samalla annoksella kuin samanpainoinen kaverikoira lihoo viikossa vyötärön umpeen. Kaikkein paras mittari koirasi sopivasta ravinnonsaannista on koira itse.

On huomattu, että tietyt rodut lihovat helpommin kuin toiset. Riskiryhmään kuuluvat mm. Beaglet ja labradorit ja ylipäätään rodut, joiden ulkomuodossa suositaan massavaa ja tankkimaisen ulkomuodon omaavia yksilöitä.

Eläinlääkärille tuodut ylipainoiset koirat kärsivät eniten tuki- ja liikuntaelinten ongelmista, sydänsairauksista ja diabeteksesta. Usein ongelmat alkavat jo pentuiässä. Pentuaikana elimistön rasvasolut lisääntyvät aikuisiän tasolle. Lihavan yksilön rasvasolut ovat kookkaampia kuin hoikemman yksilön. Laihtuminen kutistaa rasvasolut, mutta niiden määrä ei pienene. Jos koiraa pentuna syötetään liian pullukaksi, kasvaa myös rasvasolujen määrä yli normaalin. Yksilö, jolle on muodostunut epänormaalin runsas rasvasoluvarasto, tulee kärsimään paino-ongelmista läpi koko koiranelämänsä.

Liikalihavuus heikentää eläimen terveyttä, huonontaa elämänlaatua ja lyhentää elinikää. Alussa mainittujen vaivojen lisäksi ylipaino heikentää elimistön lämmönsäätelykykyä, haittaa koiran liikkumista ja aiheuttaa kasvaneen nukutusriskin, jos koiraa täytyy syystä tai toisesta operoida.

Ylipainosta narttua ei myöskään saisi kelpuuttaa pennutukseen synnytysongelmien kasvaneen riskin vuoksi.

20%.n ylipainoon tulisi omistajan tai eläinlääkärin jo reagoida.

25%.n liikapaino on koiralle jo todellinen rasite.

koiralle hyvä ja terveellinen paino on näkyvissä parhaiten koiran muotoa tutkimalla. Lyhytkarvaisilla koiralla se onnistuu kaikkein helpoiten. Runsasturkkiset voivat karvansa puolesta vaikuttaa valtavilta, sitä kuitenkaan olematta.

Kun koirasi seisoo normaaliasennossa ja katsot sitä suoraan ylhäältä päin, tulisi vyötärön olla kehossa kapein kohta. Sormilla tunnustelemalla tulisi kylkiluiden ja selkärangan tuntua lihasten alta, muttei selkeästi näkyä.

Terveyden kannalta liian laihalla koiralla on parempi eliniän ennuste kuin ylipainoisella.

Koiran lihomisen ennaltaehkäisyssä ja koiran laihduttamisessa on kaikkein tärkeintä kyetä vastustamaan anelevia nappisilmiä, jotka tuijottavat herkeämättä jokaista ylimääräistä ruokapalaa.

Jos koira liikkuu reippaasti ja saa sen kuluttamaan energiaan nähden sopivan määrän ruokaa eikä ylimääräisiä nameja, ei ole mitään syytä miksi koirasta tulisi lihava, tai miksi se pysyisi sellaisena. Jos omistaja huomaa muutosta pulleampaan päin, on liikuntaa lisättävä ja ruoka-annosta tiukennettava. Kaikki lisät, kuten voi, lihaliemikuutiot, tavallinen viili… Lisäävät huomaamattomia kaloreita koiran annokseen.

Neutralisoidun koiran aineenvaihdunta yleensä rauhoittuu, kun sukupuolivietin kiihdyttämä stressaavuus laimenee ja koira usein alkaa lihoa. Leikatun koiran liikuntaan ja ruokavalioon on siis kiinnitettävä erityisen tarkka huomio. Jos mikään ei tunnu auttavan, melkein jokaisella koiranruokamerkillä on nykyään myös kevytversio, jonka avulla koira saa edelleen tasapainoista ravintoa, mutta vähemmän energiaa.

Laihdutuksessa, aivan kuten ihmisilläkään, poppakonsteja ei ole. Vähemmän energiaa suusta alas ja enemmän energiankulutusta eli liikuntaa.

Koiralinnan hoitola auttaa sinua myös laihdutuksen aloittelussa hoidon yhteydessä.

© Koiralinna




11. Caution ! Mitää ei saa syödä


Ksylitoli
Ksylitoli voi aiheuttaa koiralle insuliinishokin. Pahimmassa tapauksessa se voi aiheuttaa koiran kuoleman. Tilanteeseen vaikuttaa myös se, onko koira juuri syönyt.

Suklaa
Suklaan theobromiini on koiralle vaarallista. Samaa ainetta löytyy suklaan lisäksi myös teestä, kahvista ja cola-juomista. Suklaassa sitä esiintyy vaihtelevia määriä laadusta riippuen. Tavallisessa tummassa suklaalevyssä teobromiinia on eniten, n. 680 mg. Koiralle hengenvaarallinen annos on 100-250 mg/painokilo.
Siis jos 2-kiloinen kääpiökoira syö melkein levyllisen suklaata, on todella tosi kyseessä. 30-kiloisella labradorilla ei välttämättä tule edes oireita.
Teobromiinin imeytyminen elimistöön kestää n. 10 tuntia. Koiralla lievän teobromiinimyrkytyksen oireina ovat janoisuus, levottomus, yliaktiivisuus ja ärtyisyys sekä ripuli. Vakavamman myrkytyksen oireina on rajuja keskushermostoperäisiä oireita kuten huimaus, tajunnan menetys, nopeutunut pulssi ja hengitys sekä vapina. Suklaamyrkytys voi johtaa sydänkohtaukseen.
Vakavimmissa tapauksissa oireita ovat lisäksi raajojen lihasten hallintakyvyn pettäminen, kooma ja tuloksena jopa kuolema.

Avokado
Koko avokadokasvi hedelmineen ja siemenineen sisältää persiiniä, joka on koiralle myrkyllistä: Persiini saattaa koiran syömänä vahingoittaa sen sydänlihasta. Myrkytysoireisiin johtavaa määrää ei vielä tiedetä tarkasti.

Rusinat ja viinirypäleet
Näiden epäillään olevan osallisina koiran munuaisvaurioihin.

Nikotiini
Aluksi nikotiini kiihottaa hermostoa, mutta aiheuttaa myöhemmin keskushermoston lamaantumisen. Hengityslihaksiston ja hengityskeskuksen lamaantuminen aiheuttaa kuoleman. Hengenvaarallinen nikotiiniannos koiralle on 20-100 mg. Huom ! Syötynä nikotiiniannos on huomattavasti suurempi kuin poltettuna ja sitten paljon vaarallisempi.
Oireina kuolaaminen, oksentelu, vatsakipu, lihasheikkous, lihaskouristukset ja refleksien häviäminen sekä heikko pulssi.

Sipuli
Sipulin sulfidiyhdisteet voivat aiheuttaa koiralla anemiaa. Myös erilaisia vatsaoireita saattaa ilmaantua. Sipuli ei ole hengenvaarallinen myrkky koiralle, mutta haitallinen ja veriarvoja alentava, joten suurten määrien syöttämistä koiralle on vältettävä.

Pullataikina
Paisuu vatsassa.

Jäänestoaine
Autoissa käytetty, on pienissäkin määrissä tappava !

Rotanmyrkky
Makean makuiset Varfariinia tai Cumariinia sisältävät rotille tarkoitetut myrkyt estävät veren hyytymisen ja aiheuttavat koiralle sisäisiä verenvuotoja, jotka johtavat hitaaseen, kivuliaaseen kuolemaan.
Oireina myrkytyksessä on selittämätön apatia ja väsymys ja anemian oireet, mm. ikenet muuttuvat vakoisiksi.
Oireet voivat ilmaantua vasta päiviä, jopa 10 päivää myrkyn syömisen jälkeen. Jos myrkytys huomataan ajoissa, saadaan koira pelastettua K-vitamiinipistoksin tai verensiirronavulla.

Sienet
Samat, jotka ihmisellekin luokitellaan myrkyllisiksi. Oireina muun muassa oksentelua, hengitysvaikeuksia, vatsakipua, keskushermosto-oireita.

Myrkylliset huonekasvit
Aaloe, Aasinkorvaköynnös, Agaave, Amaryllis, Anopinkieli, Huonearalia, Huone-esikko, Huonekoiso (koko kasvi), Ihmepensas (erit. maitiaisneste), Hyasintti (koko kasvi), Jouluruusu (koko kasvi), Joulutähti (erit. maitiaisneste), Kirjovehka (koko kasvi), Kultaköynnös, Kustaankukka, Köynnösvehka, Muratti, Oleanteri (koko kasvi), Orjanlaakeri, Peikonlehti, Pylvästyräkki, Pylväskaktus, Syklaami, Tyräkki.

Myrkyllisiä puita, pensaita, köynnöksiä
Alppiruusu (koko kasvi), Hernepensas (siemenet), Hevoskastanja (siemenet), Kanadantuija, Kultasade (koko kasvi), Kuusama (marjat), Kärhö (koko kasvi), Lumimarja (marjat), Marjakuusi (koko kasvi), Näsiä (koko kasvi), Rohtokataja (koko kasvi), Sorvarinpensas (marjat), Terttuselja (marjat), Tuhkapensas, Tuija (koko kasvi), Tuomi, Väriherne (siemenet).

Myrkyllisiä pihakukkia
Aitouhattu, Akileija (koko kasvi), Esikko (maavarsi ja juuri), Jättiputki (koko kasvi), Kalliokielo (marjat), Keltamo, Kielo (koko kasvi), Konnanmarjat, Koristetupakka (lehdet ja varret), Linnunmaito, Lupiini (siemenet), Mooseksenpalavapensas (maanpäälliset kasvinosat), Mustakoiso, Myrkkylilja (koko kasvi), Narsissi (sipuli), Oravanmarja, Paatsama, Punakoiso (koko kasvi, erit. marjat), Päivänsini (erit. siemenet), Risiini (siemenet), Rentukka, Ritarinkannus (koko kasvi), Ruusuleinikki (maanpäälliset kasvinosat), Ruusupapu (raa’at siemenet), Sormustinkukka (koko kasvi), Taponlehti (koko kasvi), Tulppaani (sipuli), Tyräkki (maitiaisneste), Ukonhattu (koko kasvi), Unikko (koko kasvi, ei kypsät siemenet), Valkovuokko (koko kasvi tuoreena).


KOIRAN NORMAALIT

Ruumiinlämpö 38-39 astetta

Pulssi 70-100/minuutti

Hengitystiheys 15-30 kertaa/minuutti

© Koiralinna


12. Jäljestys


Jäljestys on joka koiran toiveharrastus. Jäljestystä voi harrastaa yksinkertaisessa muodossaan koiran kuin koiran kanssa ja kun koira oppii ymmärtämään mistä siinä on kysymys, on se mukava ja helppo tapa aktivoida koiraa.

Yksinkertaisimmillaan otetaan ensin yksi nami ja odotetaan kun koira kääntyy namin suuntaan, jolloin sanotaan ”etsi”. Kun koira löytää namin, kehutaan ja toistellaan hakua, kunnes koira on yhdistänyt sanan etsi namin hakemiseen. Sitten otetaan useampi nami kerrallaan ja viskataan ne laajasti maahan koiran lähistölle.

Ojennetaan käsi heiton suuntaan ja sanotaan kannustavasti ”etsi”.

Samalla kun koira etsii toistellaan etsi-sanaa ja kehutaan kun nami löytyy. Seura kuinka monta heitit ja kuinka monta koira jo löysi. Jos maastoon jää nameja, kannusta niin kauan kunnes koira löytää kaikki.

Ojenna kättä yhä uudelleen ja toista sana ”etsi”.

Tämän yksinkertaisen harjoituksen vaikeutta voi nostaa, vaihtaa esimerkiksi maastoa vaikeampaan, korkeampaan heinikkoon tai kallioiseen maastoon.

Seuraava harjoitus tehdään niin, että koira ei näe minne, piilotetaan muutama nami ympäristöön, voi vetää namia maata pitkin, jotta saa aikaan hajujäljen. Sitten haetaan koira paikalle ja osoitetaan suuntaa kädellä ja sanotaan ”etsi” ! Etsi-sanaa toistellaan aina kun koira tosissaan nuuskuttaa ja kehutaan ja kehutaan paljon kun nami löytyy.

Helpoimmillaan nami on suoran hajujäljen päässä, eli namia, esim. broilerin raakaa siipipalaa on vedetty maata myöten muutama metri suoraa linjaa ja jätetty mättään taakse piiloon.

Mitä pidempi hajujälki on, sitä haastavampi se on. Kehittyneemmälle jälkeä voi vaikeuttaa katkaisemalla sen hetkeksi tai sitä mutkittelemalla.

Pidä harjoittelu riittävän helppona, jottei koira kyllästy ja anna periksi. Tarkoituksena on mukavasti aktivoida koiraa, ei saada siitä verijälkimestaria. Vältä liian pitkäkestoista harjoittelua. Hauskuus ennen kaikkea.

© Koiralinna


13. Koiran sosiaalistaminen yhteiskuntaan


Hankkiessasi koirasi, sinulla oli varmasti mielessäsi ihanne siitä, millaisen koiran halusit. Valitsit rodun, jonka ulkonäkö ja luonne vastasi odotuksiasi siitä, millainen koirasi pitäisi olla. Jos koirastasi kasvoi odotustesi mukainen, voit onnitella itseäsi, osasit hienosti tuoda kaveristasi esiin sen parhaat puolet, osasit kasvattaa ja kouluttaa koirastasi omaan elämääsi hyvin kytkeytyvän ja samoista asioista nauttivan kumppanin.

Osalla meistä asiat eivät kehittyneet aivan näin hyvin.

Jotkut toivovat reipasta ja rohkeaa palveluskoiraa ja saivatkin aran ja hermostuneen pelkurin. Toiset olivat hankkimassa kaikkia rakastavaa seurakoira ja huomasivatkin omistavansa rähisevän ja lapsia inhoavan aikapommin… Mikä meni vikaan ? onko koira luonnevikainen, rotunsa poikkeus ? onko koiralla kasvain aivoissa ? Miksi koira ei olekaan haaveittesi täyttymys ?

Vaikka kaikki koirarodut jalostettiin tiettyyn käyttötarkoitukseen ja vaikka tämä alkuperäinen käyttötarkoitus pitkälle ohjaa koiran taipumuksia eri tilanteissa käyttäytymiseen, ei se silti ole tae, että koirasi sopisi saumattomasti rodusta mieltämääsi mielikuvamuottiin.

Jokainen koira herkistyy pentulaatikosta lähtien erilaisille ärsykkeille jotka muovaavat koiran reagoimista erilaisiin asioihin. Osa tästä oppimisesta tapahtuu jo ennen kuin saat koiran kotiisi. Pennun emo on saattanut olla välinpitämätön hoitaja ja antanut pentujen ratkaista omatoimisesti toistensa väliset ristiriidat. Pentu on saattanut olla ainoa pentu ja jäädä vaille sisarusten seuraa. Pentu on saattanut elää ensimmäiset kuukautensa vailla kiinteää ihmisseuraa..

Tällainen tilanne on usein suurissa kenneleissä, joissa jokaista pentuetta ei voida kasvattaa perheen keskellä, vaan on tyydyttävä koirien kasvattamiseen siihen tarkoitetuissa tiloissa.

Pennun parasta sosiaalistumisen aikaa ovat kasvuviikot 3-16. Pentulaatikossa vietetyt 4-5 viikkoa ja sen jälkeen sinun luonasi seuraavat 8-9 viikkoa.

Kun pentu saapuu kotiin, se on vielä pieni, pehmoinen, vauvavillainen söpöliini. Helposti tulee mieleen antaa pennun ensin vähän kasvaa, ennen kuin aloitetaan rajojen asettelu tai aletaan viedä sitä minnekään. Pidetään se turvassa kotosalla ja kotipihalla, eikä vaivata millään ekstralla.

Pentua paapotaan ja naureskellaan hyväntahtoisesti sen murinoille ja hampaiden käytölle.

”Onpa tomera” ”Oi, mikä hurja pikku peto”

Kun pentu säikähtää jotakin, se pääsee syliin hellittäväksi.

Pennun annetaan hyppiä vasten ihmistä, koska silloin ei tarvitse itse joka kerta kumartua.

Annetaan pennun nukkua vuoteessa vieressä, kun ”se on niin pieni ja ihana”.

Nämä vähäpätöisiltä tuntuvat seikat ovat kuitenkin erittäin tärkeitä. Niiden avulla pieni pentu alkaa muodostaa käsitystään siitä, miten sen odotetaan reagoivan erilaisiin sen joka päiväisessä elämässä vastaantuleviin ärsykkeisiin.

Jos kasvattajan luona, toivottavasti ainakin, pentu on saanut ensi kosketuksen siihen, missä tilanteissa ja minkälaisia rajoja sen tulisi huomioida. Pentu on myös toivottavasti tutustunut ihmismaailmaan ja sen ääniin ja liikkeisiin ja sitä on kannustettu olemaan rohkea, mutta rauhallinen. Tämä sosiaalistamiskasvatus jatkuu saumattomasti ja ilman taukoja pennun siirryttyä uuteen kotiinsa.

Koiran sosiaalistaminen sinun osaltasi alkaa sinä päivänä kun pentu saapuu kotiisi.

Koiranpennulla ei ole mitään vauva-aikaa, vaan sinun on aloitettava saman tien koiran opastaminen perheesi sääntöihin ja rajoihin.

Sama pätee aikuiseen tulokkaaseen. Jos sinulla on jo koira, muttet ole tyytyväinen sen käytökseen, päätä aloittaa uusi aika, jotta te molemmat saisitte mukavamman yhteiselämän.

Oli kyseessä sitten pentu tai jo aikuinen koira, ihan ensimmäiseksi sinun on mietittävä :

Mitä suhteeltanne haluat ? Millaisen toivoisit koirasi olevan ? Millaisia sääntöjä haluaisit kummankin noudattavan ?
Ovatko odotuksesi realistiset ; Pystyykö koirasi fyysisesti vastaamaan odotuksiisi ? Pystytkö itse noudattamaan ehdoitta laatimiasi sääntöjä ?
Mihin palkintoon koirasi reagoi parhaiten missäkin tilanteessa ? Ruokapalkkio ? Leikkipalkkio ? Suullinen kiitos ? Fyysinen kosketus ?
Milloin koirasi käyttäytyy juuri niin kuin toivoisit ? Mikä saa sen tekemään niin ?

Kirjoita ylös nämä kysymykset ja laadi niihin vastaukset. Jollet tiedä tai et ole varma, kokeille käytännössä ja valitse sitten vasta oikea vastaus.

Suurin osa meistä haluaa koiran, joka sopeutuu hyvin uusiin tilanteisiin, ei pelkää, ei ole hyökkäävä, ei stressaa, hauku.

Jotkut koirat ovat luonnostaan suvaitsevaisempia ja uusiin asioihin suuremmalla kiinnostuksella suhtautuvia kuin toiset.

Pentuajan kokemukset, omistajan oma suhtautuminen ympäristöön ja aikaisemmin mahdollisesti syntyneet traumat vaikuttavat koiran tapaan reagoida.

Jos haluat ennakkoluulottomasti ja kaikkeen rauhallisesti suhtautuvan koiran, tulisi sinin itsesikin pyrkiä käyttäytymään niin.

Koirasi tarkkailee sinua jatkuvasti, huomaat sitä tai et, ja oppii sinun rektioistasi päättelemään miten mihinkin uuteen asiaan on parasta suhtautua.

Jos siis alat hermoilla ja nyppiä hihnasta kun vastaan tulee esimerkiksi mopo, oppii koirasikin suhtautumaan niin vastaaviin, pöriseviin vastaantulijoihin.

Ihan ensimmäiseksi sinun tulisi saada itsesi rauhalliseksi ja tyyneksi. Vasta sen jälkeen voit vaatia samaa koiraltasi: Jos olet asettanut oikeanlaiset rajat koirallesi jo pentuna, se tietää, että sinun päättelykykyysi voi luottaa ja pyrkii toimimaan reaktioitasi seuraten.

Koiraa olisi hyvä kuljettaa paikoissa, joissa jotakin yllättävää saattaa tapahtua tai osua tielle. Uusiin asioihin tutustuminen laajentaa koiran maailmankuvaa ja saa koiran suhtautumaan luonnollisesti muihinkin asioihin. Sillä edellytyksellä, että saat koirasi luottamaan itseesi ja siihen, että vieraatkaan asiat eivät ole pelottavia, kun sinäkään et niitä pelkää.

Jos koirasi esimerkiksi pelkää kadulla jyskyttävää konetta, älä kiinnitä mitään huomiota koiran pelkoreaktioon. Älä vain lohduttele koiraa tai nosta sitä syliisi. Näin saat koiran varmasti aina hakemaan turvaa sinulta, ja koska sitä annat, tulkitsee koira sinunkin mielestäsi tilanteen pelottavaksi.

Älä myöskään ole vihainen koiran pelosta. Älä pakota koiraa kohtaamaan pelkonsa lähdettä liian läheltä.

Hae paikka, joka on koiran mielestä turvallisen etäisyyden päässä ja jää koiran kanssa siihen tarkkailemaan tilannetta.

Kiitä koiraa rauhallisuudesta ja varsinkin, jos koira rohkaistuu ottamaan askeleenkin pelkonsa lähdettä kohti. Älä pakota koiraa lähemmäs. Jos koira itse suostuu, kannusta ja etene. Voit myös tarjota jotakin mukavaa tekemistä koirallesi samalla kun taustalla häämöttää kauhun aiheuttaja. Pienet tottelevaisuusharjoitukset esimerkiksi sopivat hyvin tällaisiin tilanteisiin. Kaiken on oltava mukavaa ja palkitsevaa. Palkitse runsaasti aina kun koira osoittaa pelottomuutta, katsoo kohdetta päin hermoilematta, lähestyy sitä tai jopa koskettaa kuonollaan.

Muista vaikuttaa innostavalta, mutta tyyneltä.

Älä koskaan lopeta harjoitusta tai poistu paikalta, jos koira jää hermostuneeseen tilaan.

Pyri aina jättämään viimeiseksi tunteeksi jotakin positiivista.

Joidenkin koirien kohdalla ympäristön ihmeisiin totuttaminen on hidasta ja vaatii useita harjoituskertoja. Mitä rauhallisempi ja johdonmukaisempi itse kykenet olemaan, sitä suuremmalla varmuudella saat nopeita tuloksia aikaiseksi.

© Koiralinna


14. Nartun sterilaatio


Atlantin tuolla puolen on saatu erittäin positiivisia kokemuksia jo pentuiässä suoritetuista koirien ja kissojen neutralisoinneista. Meillä täällä on taipumuksena verrata koiran tunne-elämä omamme ja ajatella, ettei koiralle ole luonnollista elää steriloituna tai kastroituna ilman sukupuolisuuttaan. Ottaen huomioon, ettei suurin osa koiristamme pääse koskaan hyödyttämään sukupuolisuuttaan ja jälkeenjättämään geenejään, voisimme yhtä hyvin alkaa suhtautua positiivisemmin koirien neutralisointiin.

Eläinlääkäri kertoo :

Sterilaatioleikkauksessa koiralta poistetaan munasarjat ja kohtu. Toimenpide tehdään yleisanestesiassa. Leikkaushaavaan voidaan laittaa sulavat nahanalaiset tikit tai poistettavat sulamattomat ihotikit leikanneesta eläinlääkäristä riippuen. Haavan suojaksi laitetaan yleensä steriili liimaside, jonka omistaja poistaa 2-3 päivän kuluttua. Haavan nuoleminen tulee estää joko kaulurilla tai esim. lahkeesta tai hihasta tehdyllä sukkapuvulla tikkien poistoon asti tai noin 10 päivää ajan, että haava pääsee paranemaan rauhassa. Leikkaushaava tulehtuu varmasti jos koira pääsee sitä nuolemaan ja pahimmassa tapauksessa koira saa revittyä vatsaontelon kokonaan auki kohtalokkain seurauksin. Sterilaation jälkeen koiralle annetaan yleensä kipulääkitystä 2-3 päivän ajan. Antibioottikuuria ei normaalin sterilaation jälkeen yleensä tarvita.

Riehumista ja hyppimistä tulee välttää leikkauksen jälkeen muutaman päivän ajan ja koira kannattaa hyppäämisen sijaan nostaa autoon ym.

Leikatun koiran (nartun ja uroksen) energiantarve laskee, kun energiaa ei enää tarvita lisääntymispuuhiin. Pienentynyt energiantarve altistaa ylipainoisuudelle. Yleisin sterilaation haittavaikutus on virtsan tiputtelu, joka saattaa ilmetä useamman vuoden kuluttua leikkauksesta. Virtsan tiputtelu johtuu veren estrogeenitason laskusta.

Virtsan tiputteluun on olemassa toimiva lääkitys.

Syitä koiran sterilaation on useita ; toistuvat valeraskaudet, kohtutulehdus, märkäkohtu, kasvaimet ja sairaudet, joissa hormonitasapainon vaihtelut vaikuttavat oireisiin ja lääkitykseen (mm. sokeritauti, epilepsia). Ennen ensimmäistä juoksua tehdyn sterilaation on todettu ehkäisevän nisäkasvainten esiintyvyyttä. Suomessa koirat kuitenkin leikataan yleensä täysikasvuisena eli rodusta tai oikeammin koiran koosta riippuen aikaisintaan 8-14kk iässä.

Valeraskauden on todettu altistavan märkäkohdulle.

Märkäkohtu on kohtutulehdus, jossa kohtuun kertyy mätää.

Märkäkohtu tulee yleensä 1-2 kuukauden sisällä juoksusta. Kohdun kaula voi olla auki, jolloin koira valuttelee märkäistä vuotoa emättimestä. Jos kohdun kaula on kiinni, emättimestä ei ole vuotoa. Tilan edetessä koiralle tulee yleisoireita ; kuumetta, koira on ruupea ja märkäkohdusta aiheutuvan akuutin munuaisten vajaatoiminnan vuoksi koira juo ja pissaa normaalia enemmän. Märkäkohtu on hyvin tavallinen vanhemmilla leikkaamattomilla nartuilla ja sen hoitona on sterilaatioleikkaus. Lääkehoito saattaa auttaa joksikin aikaa, mutta tila yleensä uusii lääkityksen loputtua tai jonkun ajan päästä.

El. Lääk. Lis. Sanna Hakala

© Koiralinna


15. Sukupuoleton leikattu uros


Koiralla ongelma, omistajalla ongelmakoira. Haukku vetää ja uhittelee vastaantuleville uroksille, ryntäilee fanaattisesti kaikkien mahdollisten tuoksujen perään, varsinkin tyttökoirien pissojen, ja päästessään lähikontaktiin nartun kanssa nypyttää ja nypyttää, eikä millään usko, vaikka narttu selkeästi koirankielellä osoittaa, ettei ole ollenkaan halukas moisiin kosiomenoihin. Parhaassa tapauksessa useamman koiran taloudessa, tai sellaisessa vieraillessaan koira pissii kaikki nurkat täyteen. Kotioloissa saavat tyynyt ja peitot kyytiä, kun jotakin on pakko astua ja karkureissulle lähdetään, jos siihen vain tulee tilaisuus.

Kuulostaa aika mahdottomalta yhteiselolta. Tässä vaiheessa osa uroksen omistajista luovuttaa ja etsii koiralleen uudenkodin.

Miksi uroksen kastrointi on monelle omistajalle niin vaikea asia toteuttaa ? Pelätään koiran menevän jollakin lailla pilalle, kuvitellaan, ettei elämä ilman palleja ole urokselle tyydyttävää, että uroskoira tarvitsee viettiään, että koira muuttuu täydelliseksi vihannekseksi leikkauksen jälkeen.

Mieluummin luovutaan koko koirasta, kun kastroidaan se !

On totta, etteivät kaikki käyttäytymisongelmat ratkea kastroinnilla.

Jos johtajuus on perheessä määrittelemätön tai koulutus retuperällä, on tietysti turhaa toivoa kastroinnin muuttavan koiran kuuliaiseksi toko-mestariksi.

Jos sen sijaan koiran ongelma-käyttäytyminen on kiinteästi liitoksissa sukupuoliviettiin, kastrointi luultavasti auttaa suuren osaan ongelmia.

Mitä nuorempana koiran leikkauttaa, sitä varmemmin ”urosteluilta” vältytään tai ne saadaan kuriin.

Hirviömäisen sex-driven omaava uros ei ehdi nauttia elämästään, viettäessään kaiken valveillaoloaikansa haikailemalla mahdollisen suvunjatkamisen perään. Leikattuna sama uros käyttää vähemmän energiaa urosteluun ja sen saa helpommin kiinnostumaan muista asioista, esim. koulutuksesta.

Huhut siitä, että koira kastroinnin seurauksena lihoisi muodottomaksi ja menettäisi entisen elämänilonsa, on vailla perustaa. Suurin osa nuorena leikatuista koirista jää mieleltään ikuiseksi lapseksi, siis leikkisäksi ja innostuneeksi kaveriksi, joka tukee toimeen kaikkien kanssa, sukupuoleen katsomatta.

Vanhemmalla iällä leikattu uros saattaa jatkaa ongelmakäyttäytymistä ainakin osittain, jos ennen leikkausta on ehtinyt muodostaa tietyt käyttäytymiskaavat, esim. muiden uroksien siedon suhteen.

Yleensä vanhemmalla iällä leikattu koira lopettaa ainakin fanaattisen innostuksensa narttuja ja niiden tuoksuja kohtaan.

Koiran yksilökohtainen lihominen kastraation jälkeen on riippuvainen liikunnan määrästä ja ruoka-annosten koosta.

Toki, jos koira rauhoittuu, eikä enää juoksee hulluna kaiken perään ja saa edelleen saman määrän ravintoa ja liian vähän liikuntaa, on tuloksena ylipainoinen koira.

Ja jollei muuta, ainakin tiettyjen uroksia rasittavien sairauksien riskit pienenevät, ja ainakaan juuri sinun uroksesi ei osaltaan pääse auttamaan ei- toivottujen pentujen alkuunsaamista.

Eläinlääkäri kertoo kastroinnista :

Suomessa koirat kastroidaan yleensä ”täysikasvuisina” eli, kun koira on saavuttanut lopullisen kokonsa, eikä enää kasvaa, Pienet koirat 8-10 kk, jättirodut vasta reilusti yli vuoden iässä.

Ongelmatapauksissa koira voidaan toki kastroida jo aikaisemmin, jos esim. epäillään, että kastraatiosta olisi apua esim. iho-, suolisto- tai virtsatieongelmiin.

USA:ssa suositaan koirien ja kissojen varhaiskastraatiota/sterilisaatiota eli lemmikin leikkaamista jo pentuna.

Kastraatio estää luonnollisesti kiveskasvainten muodostumisen, koska kivekset poistetaan leikkauksessa. Koiralle, jolla toinen tai molemmat kivekset eivät ole laskeutuneet on suurempi taipumus saada kiveskasvaimia, minkä vuoksi piilokiveskoirille suositellaan kastraatiota.

Eturauhasvaivoja ei esiinny leikatuilla uroksilla ja kastraatio onkin yleensä paras konsti päästä eroon jatkuvista eturauhastulehduksista ja eturauhasen liikakasvusta.

Perianaaliadenoomat eli peräaukon ympärillä olevien talirauhasten kasvaimet ovat tavallisia leikkaamattomilla koirilla. Kastroidulla vaiva on hyvin harvinainen, koska kasvaimissa on hormonireseptoreita. Perianaalityrä eli peräsuolen tyräytyminen ja nivustyrä ovat myös pääasiassa kastroimattomien koirien vaivoja.

Kaikkiin edellä mainittuihin sairauksiin / vaivoihin on tärkeänä hoitona kastraatio, muiden toimenpiteiden lisäksi.

Joillain uroksilla kastraatiosta on apua myös iho- tai suolistovaivoihin, mutta näistä on neuvoteltava ell. Kanssa, koska suuri osa näistä vaivoista on muuta kuin hormonaalista alkuperää. Apuna selvitettäessä, olisiko kastraatiosta apua sairauden hoitoon, voidaan käyttää hormonilääkitystä joka toimii käytännöllisesti kemiallisena kastraationa.

Kastraation harvinaisena haittavaikutuksena on virtsantiputtelu, joka yleensä pysyy kurissa lääkityksellä ja ilmenee usein vasta vanhemmalla iällä.

Koiran turkki saattaa karkeakarvaisella muuttua pehmeämmäksi tai muuten tulla huonomman näköiseksi kuin leikkaamattomalla.

Ylipaino on tavallista kastroiduilla koirilla. Koiran rauhoittuessa energiankulutus vähenee. Omistajan olisi pienennettävä koiran ruoka-annosta vastaamaan energiankulutusta.

Kastrointi on rutiinitoimenpide. Se tehdään yleisanestesiassa, eli täydellisessä nukutuksessa. Omistaja saa olla yleensä paikalla koiran nukahtamiseen saakka.

Koiralle annetaan ennen leikkausta kipulääkettä ja antibioottia suonensisäisesti ja leikkauksen aikana koira on tiputuksessa.

Kivespussit voidaan poistaa tai jättää paikoilleen. Ne poistetaan aina, jos niissä on muutoksia tai koiralla on todettu kiveskasvain. Ihoon tehdään viilto, kivekset preparoidaan esiin, siemennuora ja verisuonet sidotaan langalla, kivekset ja lisäkivekset poistetaan ja haava ommellaan.

Haavaan voidaan myös laittaa haavaliima tai nahanalaiset, sulavat tikit.

Nukutuksesta herääminen on yksilöllistä. Yleensä koirat toipuvat leikkauksesta nopeasti ja suurin osa on jo seuraavana päivänä lähes ennallaan.

Hyvin kipuherkät koirat voivat olla muutaman päivän kivuliaan oloisia.

Jatkohoitona annetaan yleensä 2-3 päivää tulehduskipulääkettä.

Haavan paraneminen ilman komplikaatiota vie noin 10-12 päivää. Riehumista ja hyppimistä kannattaa välttää noin viikon ajan, jotteivät tikit repeä.

Koiraa kannattaa ainakin muutamana päivänä leikkauksen jälkeen ulkoilutta hihnassa.

Leikkauksen jälkeen nukkuva tai tokkurainen koira kannattaa laittaa lämpöiseen ja rauhalliseen paikkaan heräämään, koska ruumiinlämpö laskee nukutuksessa. Ruoka ja vettä saa antaa vasta, kun koira on täysin hereillä.

Haavan nuoleminen täyttyy estää tikeistä riippuen 1-2 vkoa kaulurilla tai muulla keinolla. Haava tulehtuu takuuvarmasti, jos koira pääsee sitä nuolemaan ja pahimmillaan saa nuolta koko haavan auki.

Leikkaushaavaa tulee tarkkailla tulehduksen merkkien varalta ja haava tulee pitää puhtaana ja kuivana.

Usein omistajat ja etenkin miehet suhtautuvat kastraatioon hyvin tunnepitoisesti ja koiraa inhimillistäen. Koira ei ajattele asioista samoin kuin ihminen, eikä osaa kaivata menetettyä seksuaalielämäänsä, eikä varsinkaan jalkovälissä roikkuvia kiveksiä. Päinvastoin kastraatio usein helpottaa koiran elämä ja koira voi keskittyä tasapainoisesti töihin ja harrastuksiin.

el. Lääk. Lis. Sanna Hakala

© Koiralinna


16. Koiran stressi


Koirallakin on stressiä. Melkein kaikki koirat stressaavat jossakin tilanteessa. Stressi nostaa koiran valppaustasoa, lihasten toimintakykyä ja kivunsietoa. Stressi on siis osaltaan tärkeä koiran selviytymisen kannalta. Jotkut pyrkivät käyttämään stressiä hyväkseen koulutus tai toimintatilanteissa, jolloin koirasta saatetaan saada sitkeämpänä enemmän irti, mutta stressi aiheuttaa myös aina koiran ahdistumista ja kuluttaa koiran energiavaroja. Stressaantunut koira ei kykene keskittymään, toimii liioitellun voimakkaasti. Ahdistunut koira ei kykene oppimaan uutta, vaan toimii kaavamaisesti jo opitun pohjalta. Kontrollin ja päättelykyvyn puute ovat myös olennaisia stressitilanteessa.

Koiran stressi ilmenee yksilöllisesti ja sen ilmaisemiseen kukin koira käyttää omanlaisiaan keinoja.

Tyypillisimpiä stressin ilmaisukeinoja ovat :

- Koiran kova läähätys. Suupielet nousevat korkealle ja koira läähättää erittäen runsaasti kuolaa.

- Vapina ja varovaisuus.

- Koiran levottomuus.

- Ruokahalun äkillinen nousu tai lasku.

- Aggressiivisuus.

- Itsekontrollin puute.

- Itsensä, tai jonkin esineen keskittynyt nuoleminen tai pureskelu.

Stressaantuneen koiran aineenvaihdunta kohoaa ja pitkittynyt stressi saattaa vahingoittaa sisäelimiä. Stressissä koiran elimistöön erittyy mm. testosteronia, kilpirauhashormonia ja adrenaliinia. Adrenaliinin purkautuessa koiran elimistössä, sen nostattama purkaus kehittyy täyteen mittaansa noin varttitunnissa. Selvitettäessä koiran stressaantumisen syitä, on siis tärkeä huomata reagointia ennen sattuneet tapahtumat, ei vain välittömät ärsykkeet.

Koira esimerkiksi joutuu toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi mutta tuntuu lähes normaalilta heti tapahtuman jälkeen.

Neljännestuntia myöhemmin koira saa ilman mitään varoitusta aggressiokohtauksen ohitse ajavaa mopoa kohtaan, tai alkaa kovan läähätyksen ja levottomuuden kotona.

Koiran stressin aiheuttajat ovat koirakohtaisia. Koirilla on kullakin olemassa oleva, jo kohdussa ja pentulaatikossa hankittu stressaavuustaso, jonka kireys tai joustavuus määrää koiran herkkyyden reagoida stressaaviin tilanteisiin. Tähän sisäiseen herkkyyteen ei kuitenkaan kannata nojata uskoen, ettei sen muuttamiseksi voi itse tehdä mitään.

Kukin koira kokee ympäristönsä ärsykkeet eri tavalla, riippuen siitä, miten uhkaavana se on oppinut kutakin ärsykettä pitämään. Taas kerran on muistutettava, että epävarma ja helposti stressaantuva omistaja reaktiollaan opettaa koiraa tekemään samoin. Mitä itsevarmempi ja kaikkeen rauhallisesti suhtautuvampi taluttaja, sitä luultavampaa on, että hihnan toisessa päässäkin kulkee stressiä reagoimatta kestävä koira.

Stressiä voivat aiheuttaa kaikki koirassa levottomuutta herättävät ympäristötekijät, äänet, yllättävät liikkeet, tilan ahtaus tai liika avaruus. Varsinkin kaikki lentävä, koiran yläpuolella tapahtuva yllättävä liike on jo geneettisesti ohjelmoitu koiran perimään levottomuuden lähteeksi, jota kohtaan on vaikeaa suojautua.

Stressiherkille koirille kaikki muutos arkipäivän tasaiseen rytmiin voi aiheuttaa stressiä.

Usein yksi pieni ärsyke tuntuu laukaisevan stressireaktion, vaikka todellisuudessa ihmiseltä jäi huomaamatta monta muuta aikaisempaa koiraa ahdistavaa ärsykettä, viimeisin oli vain se viimeinen pisara joka laittoi liikkeelle romahduksen.

Ihminen aiheuttaa koiralle stressiä kuormittamalla sitä liikaa.

Kova vaatimustaso tottelevaisuudessa, epäloogisuus ja kommunikaatio-ongelmat, liian tiheätahtinen fyysinen harjoittelu tai liika riehuminen aiheuttavat stressitason nousua ja saattavat ylittää koiran sietotason. Jatkuva aktiviteetti tai rajojen puute stressaa myös.

Ihmisen ymmärtämättömyys saattaa aiheuttaa kohtalokkaan kierteen ; koira vaikuttaa yliaktiiviselta, hankitaan siis jokin vaativa harrastus, jotta koira saa purkaa energiaansa. Kerta viikossa ei tunnu kuin vain pahentavan asiaa, joten käydään sitten monta kertaa. Koira suorittaa hullun lailla, muttei tunnu rauhoittuvan ollenkaan, kiihtyy vain ja aloittaa kenties jonkin harmillisen käyttäytymismallin toistamisen. Jos ihminen ei katkaise tätä kierrettä, elää koira jatkuvan stressin alla ja on vain ajan kysymys, milloin koira alkaa oireilla fyysisesti.

Toinen kierteen helposti aiheuttava syy ovat ihmiseltä huomaamatta jääneet terveydelliset syyt yhdistettynä stressiin ; koiralle on vaiva, mutta stressi estää kivun tunteen ja koira toimii normaalisti pahentaen koko ajan vaivaansa.

Jos koira on epävarma siihen kohdistuvista odotuksista, se saattaa olla kokoajan varpaillaan ja odottaa käskyä tai toimintaa eikä osaa rentoutua ollenkaan. Koira olisikin hyvä jättää huomiotta päivittäin ja olla edes vilkaisematta sitä, jotta se oppisi olemaan odottamatta toimintaa joka hetki ihmisen taholta. Jokainen koira on saatava rauhoittumaan ja lepäämään säännöllisesti.

Stressinsiedon lisääminen

Mitä stressaavalle koiralle sitten pitäisi tehdä ? Miten voisi helpottaa koiran oloa stressin yli pääsemiseksi ja miten koiran stressin-sietokykyä voisi lisätä?

Mitä enemmän erilaisiin ympäristön ärsykkeisiin totutettu koira on, sitä itsevarmempi se on.

Mitä itsevarmempi koira, sitä paremmin se sietää stressiä.

Kaikkein paras tilanne on, jos pentu alusta saakka saa rauhassa tutustua laajaan kirjoon ympäristöjä elementteineen ja sitä rohkaistaan olemaan ennakkoluuloton ja rauhallinen samalla kun itse pysytään positiivisena ja pelottomana. Jos koira luottaa omistajaansa oppii se näin, että kaikki ympäristön merkillisyydet, vieraat ihmiset ja koirat, tietyökoneet kuumailmapallot, mopot ja kirkuvat lapset kuuluvat yhteiskuntaan, eikä niitä tarvitse kokea pelottavina.

Jos koira on tosissaan säikkynyt jotakin, tai sitä ei ole miljööopetettu on vanhemman koiran uudelleenasennoitumisen opettaminen huomattavasti haastavampaa, muttei mahdotonta.

On totutettava koiraa askel kerrallaan sietämään stressin aiheuttajaa välttäen varsinaisen stressitason ylittymistä.

Esimerkiksi koira, joka pelkää kuollakseen uudenvuoden raketteja olisi totutettava vaikka äänitetyllä versioilla paukkeesta, ensin niin hiljaisella, että se juuri kuuluu samalla kun koiran annetaan tehdä jotakin mukavaa. Pikkuhiljaa paukkeen tasoa nostetaan aina jotakin koiran mielipuuhaa puuhaillen ja kannustaen olemaan rauhallinen.

Sitten siirrytään pikkuhiljaa varsinaisiin ilotulitteisiin, ensin otetaan selvää missä seuraavaksi paukkuu ja hankkiudutaan jonnekin lähistölle. Pysytellään kuitenkin kaukana turvassa. Välimatkaa lyhennetään pikkuhiljaa. Tärkeintä on pitää totuttaminen niin hitaasti etenevänä, ettei koira missään tilanteessa ehdi stressaantua.

Jos tämä tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä, voi yrittää yksinkertaisesti välttää stressaavan ärsykkeen kohtaamista ja toimittaa maaseudun hiljaisuuteen ja liikkumattomuuteen totutettu koira oman kaupunkiviikonlopun ajaksi hoitoon sellaiseen ympäristöön, jossa stressin aiheuttavat ärsykkeet ovat minimissään.

Stressistä palautuminen vie koiralta 3-6 vuorokautta. On äärettömän tärkeää, että stressireaktion kokenut koira saa levätä rauhassa ja kiireettä toipuakseen purkauksestaan. Jos näin ei tapahdu, vaan koira jatkaa stressaavaa toimintaa liian tiheään, stressit kasaantuvat ja voivat laueta kerralla.

Jos koirasi on herkästi stressaava koeta välttää liian fyysisesti rasittavia harrastuksia. Koiraa rauhoittavia ja näin stressiä ehkäiseviä puuhia koiralle ovat nenätyöskentely ja muu aktivointi.

Jos sinusta tuntuu, että koirasi reagoi voimakkaasti ja stressaa liian aktiivisissa tilanteissa, koeta vaihtaa riehakkaat palloleikit makupalapiiloon ja jäljestykseen.

© Koiralinna


17. Koira ryhmässä


Jokainen, joka on nähnyt koiransa juoksevan vapaana ja leikkivän lajitoverinsa kanssa, ymmärtää, kuinka tärkeää ja nautinnon-täyteistä on kahden tai useamman koiran yhdessäolo. Omistajalla ei ole fyysisestikään mahdollisuutta korvata oman lajitoverin seuraa. Jos koira on sosiaalistettu pennusta asti ja tämä nauttii koira-seuran tarjoamasta liikunnasta ja sosiaalisten taitojen kartuttamisesta, on omistajalla suorastaan velvollisuus viedä koiraansa paikkoihin, joissa tämä voi itseään toteuttaa ryhmässä. Tällaisia paikkoja ovat koirapuistot, syrjäiset koirien ulkoilutusalueet, kaverin piha, koirien ryhmäpäiväkodit ja häkitön koirahoitola.

Tässä puhumme ennen kaikkea häkittömästä kotihoitolasta, jossa koirat asuvat perheessä, pienryhmässä muiden koirien kanssa.

Suurin osa koirista on luonnostaan sosiaalisia ja haluaa päästä telmimään kaverikoirien kanssa ilman hihnoja ja hihnojen päässä toppuuttelevia omistajia. Omistajan arkuus on usein turhaan syynä koiran jäämiseen pois ryhmästä.

Ilman hihnaa moni koira käyttäytyy aivan eri tavoin, kuin omistajansa helmoissa kiinnipidettynä.

Häkitön koiranhoito on osoittanut, että kun koirat pääsevät tutustumaan toisiinsa neutraalilla maaperällä, ilman kiristyneitä hihnoja ja epävarmuutta erittäviä omistajia, koira kuin koira saadaan vähintäänkin sietämään ryhmää ja kotiutumaan kotihoitolaan.

Nämä minimisopeutujat ovat määrällisesti vain muutamassa yksilössä, suurin osa koirista sopeutuu erittäin hyvin ja nauttii koiraseurasta selvästi.

Pieni osa koirista sopeutuu, mutta ei varsinaisesti uskalla ryhtyä aktiiviseen leikkiin.

Nämäkin yksilöt hakeutuvat kuitenkin muiden koirien seuraan ja nauttivat sitäkin enemmän hoitolassa jatkuvasti tarjolla olevasta ihmisseurasta.

Koirakieleen kuuluu tutustua vastapeluriin käyttämällä runsaasti kehonkieltä. Koirat saattavat kävellä uhmakkaasti, irvistellä ja jopa murista tai haukahdella samalla kun haistelevat toisiaan.

Tätä tutustumisrituaalia seuraa yleensä joko leikkiin lähtö, välinpitämättömyys tai harvemmin jommankumman alistaminen.

Myös koira, joka osoittautuu aluksi välinpitämättömäksi, saattaa hetken tilannetta seurattuaan ja paremmin kumppaneihinsa tutustuttuaan, lähteä mukaan leikkiin.

Koirien tutustuessa toisiinsa valvovan ihmisen olisi pysyttävä täysin rauhallisena ja neutraalina.

Rauhoittava puhe saattaa joidenkin koirien kohdalla auttaa ymmärtämään kaiken olevan hyvin.

Koirien pitäisi saada suorittaa tutustuminen täysin itsenäisesti ja omaan tahtiinsa ilman, että niitä usutetaan leikkimään tai kohtaamaan toisensa. Jos toinen koirista pelkää huomattavasti toista, olisi hyvä antaa pelkäävälle koiralle mahdollisuus vetäytyä turvaan ja ensin sivusta seurata muiden koirien olemassaoloa.

Ihmisen pitäisi puuttua tutustumiseen vasta, jos koirat muuttuvat hyökkäävän oloisiksi.

Koskettamisen koira saattaa tulkita rohkaisuksi hyökkäykseen, joten olisi parempi saada houkuteltua äänellä koirat pois toistensa luota tai ääritapauksessa käyttää kolinapurkkia tai vesipulloa. Pois paikalta käveleminen riittää usein rauhoittamaan uhittelijat.

Koirat voi päästää tutustumaan uudelleen, kun tilanne on ensin saatu rauhoitettua.

Kaikkein parhaiten tulevat keskenään toimeen luonnollisestikin urokset ja nartut. Poikkeuksena yliseksuaaliset urokset, jotka taukoamatta koettavat astua narttua.

Tällaisia uroksia ryhmähoitola ei voi ottaa hoitoon uudelleen, jollei koiraa kastroida. Tällainen uros yleensä myös merkkaa sisätiloja jatkuvasti ja häiritsee innokkuudellaan ryhmässä olevia narttuja.

Nartut tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään.

Nuorena kastroidut urokset tulevat hyvin toimeen kaikkien, sekä narttujen, että urosten kanssa.

Myöhemmällä iällä kastroitujen urosten kohdalla saattaa esiintyä negatiivisuutta kastroimattomia uroksia kohtaan, varsinkin jos sellaista käyttäytymistä on ollut jo olemassa ennen kastrointia.

Arastelevaa, tai epäsosiaalista koiraa on mahdollista totuttaa ja opettaa ensin sietämään ryhmää ja sitten jopa innostumaan.

Paljon käyntejä sinne, missä on koiria vapaana, kannustamista aina, kun koira osoittaa rohkaistumisen tai sosiaalisen käytöksen merkkejä, paniikkikohtausten tai pelkotilojen huomioimattomuutta, hyökkäävyyden säätelyä motivoinnilla muihin asioihin.

Jos koira pelkää, älä säälittele ja nosta syliin, vaan koeta ohjata sivuun rauhoittumaan. Kehu aina, kun pelkuri rohkaistuu.

© Koiralinna
Share on Facebook